Tänään tulee kolme viikkoa
täyteen, siitä kun lähdin Suomesta. Mulla on kaikki kokonaisuudessaan tosi
hyvin. Mun hostperhe on ihana, ja oon saanut paljon kavereita sekä koulusta,
että muista vaihtareista. Joka viikko meillä on paljon hauskaa ohjelmaa.
Esimerkiksi eilen oltiin muiden vaihtareiden kanssa shoppailemassa, tänään
menen hostperheen kanssa salille ja huomenna meillä on Rotexien (ex-rotaryvaihtareiden)
järjestämä pizzailta!
Välillä on vaikeimpia hetkiä.
Ikävä kotiin tulee aalloittain ja tuntuu pahalta, mutta menee aina ohitse, kun
tekee jotain, niin että saa ajatukset muualle. Kulttuurierot myös hetkittäin
ahdistavat, esimerkiksi se, etten voi liikkua ollenkaan yksin, koska ryöstöt ja
muu väkivalta ovat niin yleisiä täällä.
Musta tuntuu, että olen jo nyt
näinä kolmena viikkona kasvanut henkisesti ja mun maailmankuva on muuttunut. Oon
myös oppinut arvostamaan sellaisia asioita Suomessa, mitä aikaisemmin pidin
itsestäänselvyyksinä. Ikävöin koulutuksen tasoa, puhdasta ruokaa, turvallisuutta,
sujuvuutta, raikasta, viileää ilmaa, saunaa ja kaikkia läheisiä.
Tiedän kuitenkin myös, että tulen
kaipaamaan montaa asiaa täältä, kun palaan Suomeen. Aurinkoa, makeita herkkuja
ja sitä miten helposti lähestyttäviä ja iloisia ihmiset ovat. Koti-ikävän
iskiessä koetan muistuttaa itseäni siitä, että mulla on täällä yksi ainoa vuosi
näiden ihmisten kanssa ja tahdon ottaa siitä kaiken irti. Suomessa mulla on
loppuelämä aikaa omien rakkaitten kanssa. Matka on alkanut jo monta kuukautta edessä.
Ihanaa loppuviikkoa teille,
ate logo!
