5/23/2018

AMAZONIN SADEMETSÄ


Tasan viikko sitten palattiin Joao Pessoaan Amazonin reissulta. Amazon oli ihan mielettömän siisti, erilainen ja kiinnostava matka ja sieltä lähteminen oli vaikeaa.


Matkaan lähdettiin perjantaina 4.5. Meidän lento lähti Recifestä, joten matkattiin Recifeen perjantaina illalla, hengailtiin yö kentällä ja lennettiin aamulla Rioon, josta lähti lento Manaukseen.

Ekat yö reissusta vietettiin Manauksessa ja sitten toisessa hotellissa kaupungin ulkopuolella. Kolmantena päivänä siirryttiin veneille ja sitä seurasi 6 riippumatoissa, veneen kannella nukuttua yötä. Ihan viimeinen yö matkasta nukuttiin riippumatoissa Amazonin sademetsässä.

Manauksessa kierrettiin kaupunkia, käytiin night track retkellä, jossa mentiin lepakkoluolaan. Toisena päivänä päästiin uimaan vesiputoukselle.

Matkan veneelle sijoittava osa oli kaikista siistein. Musta oli ihanaa nukkua riippumatossa ja herätä upeisiin auringonnousuihin joella. Oli ihanaa uida joessa kaikkien ystävien kanssa, oli ihanaa istua iltaisin katselemassa tähtiä ja kuuntelemassa kitaransoittoa.


Päivisin meillä oli aina super mielenkiintoista ohjelmaa! Päästiin tutustumaan Amazoniin paikallisten oppaiden kanssa. Pääsin koskettamaan vaaleanpunaista delfiiniä, Amazonin anakondaa ja krokotiiliä, sekä pitämään sylissä laiskiaista. Vierailtiin myös alkuperäisheimossa, sekä kahdessa muussa yhteisössä. Lisäksi päivittäin meillä oli mahdollisuus sub-lautailuun, melontaan ja yhtenä päivänä päästiin banaaniveneellä ajelulle. Se oli huippukivaa, vaikka tiputtiin ainakin 6 kertaa...



Kun reissu tuli päätökseen, kaikki olivat tosi väsyneitä, mutta onnellisia. Manauksen lentokentällä hyvästeltiin uudet kaverit ja lähdettiin takaisin Joao Pessoaan. Mua helpotti tietää, että tulen vielä näkemään melkein kaikkia mulle tosi tärkeitä ihmisiä Natalin lähtökonferenssissa, ennen kuin palaan Suomeen.



Suomeen paluusta puhuttaessa, mulla on enää 26 päivää täällä. Varsinkin tuon matkan jälkeen meillä kaikilla täältä on ollut ikävä kotiin ja kun päivät lähenee, mietin yhä enemmän Suomea ja malttamattomana odotan, että pääsen oman perheen ja parhaiden kavereiden luo. Koetan kuitenkin nauttia täysillä näistä viimeisistä viikoista ja näistä rakkaista ihmisistä täällä, koska tiedän että niitä tulee ihan kamala ikävä.


Rakkautta teidän päivään!

4/03/2018

VIIMEISIÄ KUUKAUSIA VIEDÄÄN


Minulla on 74 päivää Brasiliassa jäljellä. Huomenna enää 73 ja sitten 72… ihan hullua, miten aika oikeasti juoksee!!

Tänään vaihdan hostperhettä viimeistä kertaa. Olen jo pakannut ja nyt odottelen hosteja töistä. Illalla me mennään syömään ja sitten mama heittää mut uuteen perheeseen! Vähän kurjaa lähteä nyt, kun tämän perheen kanssa on mennyt niin supermukavasti. Toisaalta seuraavakin perhe vaikuttaa ihanalta ja saan pikku- sekä isoveljen!

Outoa ajatella, että seuraavan kerran kun pakkaan kaikki kamat matkalaukkuuni, olen lähdössä pois Brasiliasta. Se on ihanan kamala ajatus. Ihanaa on mennä Suomeen, mennä kotiin ja nähdä kaikki rakkaat ihmiset. Kamalaa taasen on täältä lähteminen ja kaikkien rakkaiden hyvästely täällä päässä.

Viime aikoina elämä täällä on tuntunut vuoristoradalta. Olen tehnyt paljon kaikkea ja saanut hirveästi uusia kokemuksia ja ihania ihmisiä ympärilleni.  Ollaan vietetty aikaa hostperheeni kanssa ja käyty mm. leffateatterissa. Vaihtareiden kanssa ollaan myös vietetty aikaa aktiivisesti. Muutama viikko sitten, toinen suomalainen tyttö, ystäväni Ellen oli täällä kylässä muutaman päivän ja mm. leivottiin mun hosteille pipareita!

Tuntuu että, olen löytänyt oman paikkani ja rakentanut elämän täällä ja se tuntuu hyvältä. Toisaalta taas niinä päivinä, kun ei ole tekemistä, olen miettinyt ja kaivannut Suomea kovasti. Se on sellaista lempeää koti-ikävää, ei pahaa oloa ja ahdistusta vaan enemmänkin haaveilua.

Mietin sitä miltä tuntuu halata äitiä ja isiä, pulahtaa järveen uimaan, nukkua täkkipeiton alla viileässä huoneessa, pyöräillä Alepaan, kävelyttää Minniä metsässä, tehdä ruokaa omassa keittiössä, istua bussissa, yökyläillä parhaiden kavereiden luona, syödä tuoretta ja terveellistä ruokaa, salmiakkia ja ruisleipää, pukeutua villapaitoihin ja käydä saunassa. Odotan innolla sitä, että palaan Suomeen muuttuneena tyttönä ja pääsen rakentamaan omannäköistä ja hyvää elämää yhdessä läheisten kanssa.

Tosi tavallisista ja arkisista asioista Suomesta on tullut mun unelmoinnin kohteita ja se on tavallaan aika huvittavaa. Mietin, onkohan mun loppuelämä nyt tällaista, että täällä kaipaan hassuja juttuja Suomesta ja vastavuoroisesti Suomessa ikävöin meren tuoksua, kookosvettä pillillä suoraan pähkinästä, ystäviä ympäri maailman, leffailtoja, Domino´sin pizzaa, kuumaa aurinkoa, suurkaupungin vilskettä, small talkia portugaliksi, forro- musiikkia, tuoreita hedelmiä, lentokoneessa matkustamista, road tripejä ja poskisuudelmia.

Kuulin, että sinne Suomeen on iskenyt takatalvi, hyrr! Toivon, että siihen mennessä, kun tulen takaisin, olisi jo lämmin ja saataisiin oikein ihana ja pitkä kesä. Siltä varalta, ettei niin käy, aion nauttia auringosta ja elämästä täällä täysillä nämä viimeiset kuukaudet.

Ihanaa kevään odotusta sinne ja hyvää pääsiäistä muodikkaasti myöhässä!

Beijos,
Lotta

3/12/2018

AIKA LENTÄÄ


Mun vaihtovuotta on jäljellä 96 päivää. Vähän aikaa sitten olin ollut täällä 100 päivää ja puolivälikin oli vasta ihan äsken, eikö? Aika on mennyt ihan hurjan nopeasti.

Lomien jälkeen tekemistä on riittänyt ja olen ollut menossa melkein joka päivä, vähintäänkin kaikki viikonloput. Oon viettänyt aikaa kaikkien 3 perheeni kanssa ja nähnyt paljon muita vaihtareita.


Viime viikonlopun vietin Campina Granden kaupungissa muutaman vaihtarin luona mun ystävän Nounin kanssa. Siellä pääsin muun muuassa ratsastamaan!

Viime aikoina olen myös viihtynyt tiiviisti rannalla, katsonut 3 elokuvaa leffateatterissa, puhunut paljon portugalia, syönyt monta kiloa acaia, ollut ylpeä itsestäni, käynyt synttärijuhlissa ja grillibileissä, nukkunut liian vähän, nauranut vaikka kuinka ja ikävöinyt kotia.


Fiilikset ovat olleet tosi ristiriitaiset. On ollut mahtavia päiviä ja olen päässyt tekemään ihania juttuja ihanien ihmisten kanssa, joista olen tosi onnellinen ja kiitollinen. Niinä päivinä alkaa itkettää ajatus siitä, että kohta tämä on jo ohi. Sitten on ollut myös rankempia päiviä, jolloin kaikki ärsyttää ja kotiinpaluu tuntuu ahdistavan kaukaiselta.

Yhtenä päivänä tein kaurapuuroa ja aloin melkein itkeä, kun se maistui niin tutulta ja suomalaiselta! :DD


Aion nyt joka tapauksessa koettaa nauttia täysillä näistä viimeisistä kuukausista ja muun muassa Amazonin reissusta toukokuussa!!

Ihanaa kevään odotusta sinne kultaiseen kotimaahan, xx Lotta