VIIMEISIÄ KUUKAUSIA VIEDÄÄN

Minulla on 74 päivää Brasiliassa jäljellä. Huomenna enää 73 ja sitten 72… ihan hullua, miten aika oikeasti juoksee!!

Tänään vaihdan hostperhettä viimeistä kertaa. Olen jo pakannut ja nyt odottelen hosteja töistä. Illalla me mennään syömään ja sitten mama heittää mut uuteen perheeseen! Vähän kurjaa lähteä nyt, kun tämän perheen kanssa on mennyt niin supermukavasti. Toisaalta seuraavakin perhe vaikuttaa ihanalta ja saan pikku- sekä isoveljen!

Outoa ajatella, että seuraavan kerran kun pakkaan kaikki kamat matkalaukkuuni, olen lähdössä pois Brasiliasta. Se on ihanan kamala ajatus. Ihanaa on mennä Suomeen, mennä kotiin ja nähdä kaikki rakkaat ihmiset. Kamalaa taasen on täältä lähteminen ja kaikkien rakkaiden hyvästely täällä päässä.

Viime aikoina elämä täällä on tuntunut vuoristoradalta. Olen tehnyt paljon kaikkea ja saanut hirveästi uusia kokemuksia ja ihania ihmisiä ympärilleni.  Ollaan vietetty aikaa hostperheeni kanssa ja käyty mm. leffateatterissa. Vaihtareiden kanssa ollaan myös vietetty aikaa aktiivisesti. Muutama viikko sitten, toinen suomalainen tyttö, ystäväni Ellen oli täällä kylässä muutaman päivän ja mm. leivottiin mun hosteille pipareita!

Tuntuu että, olen löytänyt oman paikkani ja rakentanut elämän täällä ja se tuntuu hyvältä. Toisaalta taas niinä päivinä, kun ei ole tekemistä, olen miettinyt ja kaivannut Suomea kovasti. Se on sellaista lempeää koti-ikävää, ei pahaa oloa ja ahdistusta vaan enemmänkin haaveilua.

Mietin sitä miltä tuntuu halata äitiä ja isiä, pulahtaa järveen uimaan, nukkua täkkipeiton alla viileässä huoneessa, pyöräillä Alepaan, kävelyttää Minniä metsässä, tehdä ruokaa omassa keittiössä, istua bussissa, yökyläillä parhaiden kavereiden luona, syödä tuoretta ja terveellistä ruokaa, salmiakkia ja ruisleipää, pukeutua villapaitoihin ja käydä saunassa. Odotan innolla sitä, että palaan Suomeen muuttuneena tyttönä ja pääsen rakentamaan omannäköistä ja hyvää elämää yhdessä läheisten kanssa.

Tosi tavallisista ja arkisista asioista Suomesta on tullut mun unelmoinnin kohteita ja se on tavallaan aika huvittavaa. Mietin, onkohan mun loppuelämä nyt tällaista, että täällä kaipaan hassuja juttuja Suomesta ja vastavuoroisesti Suomessa ikävöin meren tuoksua, kookosvettä pillillä suoraan pähkinästä, ystäviä ympäri maailman, leffailtoja, Domino´sin pizzaa, kuumaa aurinkoa, suurkaupungin vilskettä, small talkia portugaliksi, forro- musiikkia, tuoreita hedelmiä, lentokoneessa matkustamista, road tripejä ja poskisuudelmia.

Kuulin, että sinne Suomeen on iskenyt takatalvi, hyrr! Toivon, että siihen mennessä, kun tulen takaisin, olisi jo lämmin ja saataisiin oikein ihana ja pitkä kesä. Siltä varalta, ettei niin käy, aion nauttia auringosta ja elämästä täällä täysillä nämä viimeiset kuukaudet.

Ihanaa kevään odotusta sinne ja hyvää pääsiäistä muodikkaasti myöhässä!

Beijos,

Lotta