Kello on 23.42 ja istun mun
sängyllä kirjoittamassa tätä postausta. Tänään on ollut taas sellainen päivä,
joka on täynnä pieniä ihania hetkiä. Sellaisia päiviä on täällä aika paljon ja
haluan muistaa ne, kun palaan Suomeen. Tänään aamulla mentiin mun hostsiskon
poikien ja hostveljen kanssa hostmaman siskon luo. Sinne tui sukua ja
kavereita. Siellä vietettiin puoli päivää ribsejä ja riisiä syöden ja
hengaillen.
Parasta siellä olemisessa oli
se että, huomaan jo puhuvani paljon enemmän portugalia kuin aluksi ja pystyn
myös ymmärtämään keskusteluja kunnolla. Osaan jo luontevasti tervehtiä niin
mummeja ja kuin kavereita brasilialaisittain poskipusuilla ja jotenkin se ja
kielen parempi hallinta saa mut tuntemaan, että olen sopeutunut tänne. Se on
paras fiilis ikinä ja olen myös maailman onnellisin siitä, että tulin maahan,
jossa mulla on mahdollisuus opiskella ihan uutta keiltä, koska sen oppiminen on
palkitsevinta mitä olen ikinä tehnyt!
Sukulaismiitin jälkeen mun
hostveli heitti mut ostarille, jossa tapasin saksalaisen vaihtarin Katjan. Käytiin
ekana hakemassa jätskiä McDonaldsin jäätelöbaarista ja tuttu myyjä heitti
läppää siitä, kun käydään siellä niin usein haha. Kun tultiin sinne, mun ei
tarvinnut sanoa mitään, kun hän jo tiesi mitä aion tilata!
Jätskin jälkeen
ikkunashoppailtiin ja höpöteltiin kuulumisia. Käytiin BodyShopissa ja sielläkin
myyjät tunsivat mut, kun jotenkin ulkomaalaisena olen jäänyt mieleen. Ne myyjät
olivat aivan ihania ja juttelivat meidän kanssa tovin. Yksi niistä anto meille suklaabrigadeirot,
jotka hänellä oli jäänyt eväistä yli.
Kuulostaa tosi tosi mukavalta.😍 Onhan se luonnollista, että kun alat ymmärtää kieltä ja ihmiset tuntee sut siellä omilla kulmilla, niin alkaa olla osa yhteisöä. Ihanaa, että se kävi näinkin nopeasti.😊
VastaaPoista