IHANA PÄIVÄ

Kello on 23.42 ja istun mun sängyllä kirjoittamassa tätä postausta. Tänään on ollut taas sellainen päivä, joka on täynnä pieniä ihania hetkiä. Sellaisia päiviä on täällä aika paljon ja haluan muistaa ne, kun palaan Suomeen. Tänään aamulla mentiin mun hostsiskon poikien ja hostveljen kanssa hostmaman siskon luo. Sinne tui sukua ja kavereita. Siellä vietettiin puoli päivää ribsejä ja riisiä syöden ja hengaillen.

Parasta siellä olemisessa oli se että, huomaan jo puhuvani paljon enemmän portugalia kuin aluksi ja pystyn myös ymmärtämään keskusteluja kunnolla. Osaan jo luontevasti tervehtiä niin mummeja ja kuin kavereita brasilialaisittain poskipusuilla ja jotenkin se ja kielen parempi hallinta saa mut tuntemaan, että olen sopeutunut tänne. Se on paras fiilis ikinä ja olen myös maailman onnellisin siitä, että tulin maahan, jossa mulla on mahdollisuus opiskella ihan uutta keiltä, koska sen oppiminen on palkitsevinta mitä olen ikinä tehnyt!

Sukulaismiitin jälkeen mun hostveli heitti mut ostarille, jossa tapasin saksalaisen vaihtarin Katjan. Käytiin ekana hakemassa jätskiä McDonaldsin jäätelöbaarista ja tuttu myyjä heitti läppää siitä, kun käydään siellä niin usein haha. Kun tultiin sinne, mun ei tarvinnut sanoa mitään, kun hän jo tiesi mitä aion tilata!

Jätskin jälkeen ikkunashoppailtiin ja höpöteltiin kuulumisia. Käytiin BodyShopissa ja sielläkin myyjät tunsivat mut, kun jotenkin ulkomaalaisena olen jäänyt mieleen. Ne myyjät olivat aivan ihania ja juttelivat meidän kanssa tovin. Yksi niistä anto meille suklaabrigadeirot, jotka hänellä oli jäänyt eväistä yli.

Seiskan aikaan mentiin leffaan. Katsottiin A Morte Te Dá Parabéns niminen kauhuleffa (englanniksi kyseisen leffan nimi on Happy Death Day). Kun tultiin leffasaliin, oltiin ainoat siellä ja ehittiin jo pelästyä, että joudutaan katsomaan kauhuleffaa tyhjässä salissa. Onneksi sinne kuitenkin tuli reippaasti porukkaa tyylikkäästi myöhässä (brassit). Leffan aikana koko katsomo kiljahteli pelottavissa kohdissa ja lopulta kun paha tuhottiin, kaikki alkoivat taputtaa ja hurrata! Ihan parasta.
 Leffan jälkeen höpötin päivän kuulumiset portugaliksi hostperheelle ja toivotin hyvät yöt. Nyt aion katsoa ruudusta yhden jakson ”Koko Suomi leipoo”- ohjelmaa ja sitten alan nukkua. Huomenna aamulla lähetään hostperheen kanssa rannalle ja aion työstää rusketustani. Boa noite! 

SUOMI VS BRASILIA

Moikka taas! Viime viikon perjantaina tuli 10 viikkoa täyteen täällä Brasiliassa. Ihan hullua miten nopeasti aika menee. Ihana kuukausi on taas takana ja kaikkea tullut koettua ja opittua. Myös portugali alkaa pikkuhiljaa sujua.

Ajattelin nyt 10 viikon kunniaksi kirjoitella vähän Brasilian ja Suomen eroista, joita olen pistänyt täällä eläessäni merkille. Brasilia ja Suomihan on hirmu erilaisia maita ja brasilialaiset ovat myös ihan erilaisia kuin suomalaiset.

Lähetään liikkeelle nimenomaan ihmisistä. Suomalaiset on musta ihanan rauhallisia ja aitoja, mutta kyllä brassit vetää ulospäinsuuntautuneisuudessa pidemmän korren. Missään ei varmaan ole niin helppo saada kavereita, kun täällä. Ihmiset ovat avoimia, puheliaita, hauskoja ja välittömiä. Aina tavatessa ja hyvästellessä vaihdetaan poskipusut ja halataan ja brassit on myös kovia kyselemään ja kehumaan. Aluksi tuntui vähän vaivaannuttavalta, mutta nyt tiedän, että tulen Suomessa kaipaamaan sitä, kun aamuisin koulussa luokkalaiset tulee halaamaan, pussaamaan ja toivottamaan hyvät huomenet!

Liikenne on täällä aika paljon villimpää kuin Suomessa. Joao Pessoa, tämä kaupunki missä minä asun on onneksi suhteellisen pieni, jos vertaa esimerkiksi Rio de Janeiroon, joten täällä ei ole ihan mahdottomat ruuhkat. Suojateitä tai liikennemerkkejä ei oikein ole ja turvavöiden käyttö on myös harvinaisempaa kuin Suomessa. Ruuhka-aikaan moottoripyörät ja skootterit mutkittelevat autojen välistä vaarallisen näköisesti. Julkinen liikenne täällä on huonotasoista ja ilmeisesti vaarallista, koska mulla ei ole lupaa sitä käyttää. Uber sen sijaan on tosi suosittu.

Yks kummallisimmista jutuista liikenteeseen liittyen on se, että kun pysähdytään valoihin odottamaan, auton eteen tulee köyhiä lapsia temppuilemaan ja jongleeraamaan rahan toivossa. Monesti näkee nuoria miehiä, jotka kolikoita vastaan pesevät auton tuulilasin ja ikkunat, kun auto odottaa valoissa. Tyypillistä on myös ihmiset, jotka auton ikkunoista kaupittelevat hedelmiä, kookosvettä ja pähkinöitä.

Asuminen täällä on hyvin erilaista, kun Suomessa. Joao Pessoa on keskimäärin aika turvallinen ja hyvin toimeentuleva kaupunki, mutta kyllä täällä faveloita eli brasilialaisia slummeja on silti, sekä alueita, jonne ei kukaan halua mennä, koska se olisi uhkarohkeaa. Mä en luonnollisestikaan ole vaihto-oppilaana kauheasti sitä puolta nähnyt, mutta tiedän että se on olemassa. Keskityn tässä kuitenkin kertomaan siitä mitä itse olen nähnyt.

Täällä on tosi yleistä asua ”rakennuksissa” ja vain harvalla on oma talo. Noin yhdeksän kymmenestä mun tapaamasta ihmisisestä asuu nimenomaan rakennuksessa eli tällaisessa kerrostalossa, jossa on isoja asuntoja ja asukkaille yhteiset kuntosalit ja uima-altaat. Rakennusten piha-alueet ovat tiukasti aidattu ja rakennuksen aulassa on yötä päivää vartija. Yhden kerran olen käynyt kylässä ihan omakotitalossa ja se oli harvinaista herkkua. Toki sielläkin talo oli aidattu tiukasti ja aidassa kulki sähkö.

Täällä on myös olemassa asuinalueita, jossa asuu kaikkein rikkaimmat ihmiset. Ne ovat niin ikään tiukasti aidattuja ja vartioituja, mutta asuinalueen sisällä ihmiset voi liikkua vapaasti ja siellä on upeita omakotitaloja ja hienot puisto- ja allasalueet.

Turvallisuudesta yleisesti sen verran, että perheen ja kavereiden lisäksi kaipaan vapaata liikkumista kaikkein eniten Suomesta (ja ruisleipää, puuroa ja mämmiä!). Täällä en voi lähteä mihinkään yksin tai kavereiden kanssa keskenään. Voidaan ainoastaan viettää aikaa jonkun kotona tai kauppakeskuksessa, mutta sinnekin pitää olla kyyti edestakaisin ja yksin ei saa mennä. Epävakaus näkyy myös katukuvassa. Esimerkiksi yhtenä päivänä, kun oltiin syömässä, kuului yhtäkkiä monta laukausta. Kaikki pelästyi ja mun hostäiti kysyi tarjoilijalta mitä tapahtuu. Tarjoilija kertoi, että kaupungin moottoripyöräjengit olivat ottaneet yhteen.

Ravintolasta päästäänkin sulavasti seuraavaan aiheeseen eli ruokaan. Mulla kesti vähän aikaa sopeutua ruokakulttuuriin. Kaikkea olen alusta asti maistellut, mutta silti aluksi multa lähti 2kg. Se johtui ehkä siitä, että kesti hetken aikaa tottua siihen, että päivässä syödään vain yksi lämmin ateria. Mutta hei ei hätää, nuo tippuneet kilot ovat tulleet korkojen kanssa takaisin…

Lounas on tavallisesti päivän isoin ateria ja silloin syödään melkein poikkeuksetta riisiä, papuja, lihaa/kalaa/kanaa ja silloin tällöin lisänä myös keitettyjä kasviksia. Aamu- ja iltapalaksi syön yleensä paahdettua leipää, tapiokalettuja tai munakasta. Oon myös pari kertaa tehnyt banaanimunakasta tai smoothieta. Aterian jälkeen syödään aina jälkiruokaa ja muutenkin syödään paljon herkkuja. Sokeria brassit lisää jopa kokikseen! Pari kertaa viikossa syödään yleensä ulkona ja se on ihanaa, koska täällä on tosi hyviä ravintoloita.

Mun lempiruokia (ks. herkkuja) ovat tapiokaletut ja acai. Acai on Amazonilla kasvavasta acai-marjasta tehtyä ”jäätelöä”, vähän kuin sorbettia, joka tehdään tavallisesti Acai-marjoista, guarana-siirapista ja jäähileistä. Acaia syödään usein hedelmien, granolan ja muiden lisukkeiden kanssa. Se on parasta ikinä!

Muita mun lempijuttuja on tuoreet mehut ja hedelmät, suklaapizza ja guarana-limu. Ikävä tulee <3

Koulu täällä on ihan erilaista, kun Suomessa. Mä olen täällä lukion toisella luokalla yksityiskoulussa. Mun luokalla on tunteja aina 07.00-11.15 tai 07.00-12.35 ja sen lisäksi muutamana päivänä mun luokkalaisilla on iltapäivätunteja, mutta mulla ei niitä ole. Koko päivä ollaan samassa luokassa ja opettajat kiertävät. Aineet ovat aika samat, kun Suomessa, paitsi ettei taito- ja taideaineita opeteta.

Mä en vielä tajua kovin paljon tunneista, joten koulussa kulutan aikaa opiskelemalla portugalia, lukemalla kirjoja ja piirtelemällä. Mulle ei anneta läksyjä ja näiden koeviikot ovat mulle lomaviikkoja. Lisäksi mulla alkaa 10 viikon kesäloma joulukuun alussa! Koulu on kivaa, mutta odotan silti innolla lomaa.

Oon saanut paljon kavereita koulusta ja vapaa-ajalla ollaan vietetty yhdessä aikaa. Nuoret käyttävät vapaa-aikaa täällä aika samalla tavalla kuin Suomessa. Ollaan käyty leffoissa, pyöritty ostarilla ja juhlittu synttäreitä. Eroina olen huomannut sen, että täällä harrastaminen on paljon harvinaisempaa, kun Suomessa. Mun parhaista koulukavereista täällä ei kukaan taida harrastaa mitään.  Toinen hassu juttu on se, että paikalliset nuoret ei koskaan vietä aikaa toistensa kodeissa, vaan normaalisti bileet jne. pidetään asuntorakennuksen allasalueella. Mä en esimerkiksi ole käynyt vielä kertaakaan kenenkään mun kaverin kotona.

Säästä en viitsi kirjoittaa pitkästi lukijoiden kateuden tunteen välttämiseksi, mutta vähän on pakko avata. Täällä on maailman miellyttävin ilma! Ei ole superkosteaa tai kuivaa, vaan sellaista mukavaa ja lämpötilat pyörivät 25 ja 30 asteen välillä. Ja täällähän on nyt vasta kevät… kesällä lämpötilat nousevat ja ilmankosteus kasvaa.

Oho tulipas kirjoiteltua! Toivottavasti tämä postaus vähän avasi Suomen ja Brasilian keskeisimpiä ja hassuimpia eroja. Jos on jotain kysyttävää, niin kommenttiboxiin voi pistää. Lähden tästä altaalle, ihanaa päivää!