VIIMEISIÄ KUUKAUSIA VIEDÄÄN

Minulla on 74 päivää Brasiliassa jäljellä. Huomenna enää 73 ja sitten 72… ihan hullua, miten aika oikeasti juoksee!!

Tänään vaihdan hostperhettä viimeistä kertaa. Olen jo pakannut ja nyt odottelen hosteja töistä. Illalla me mennään syömään ja sitten mama heittää mut uuteen perheeseen! Vähän kurjaa lähteä nyt, kun tämän perheen kanssa on mennyt niin supermukavasti. Toisaalta seuraavakin perhe vaikuttaa ihanalta ja saan pikku- sekä isoveljen!

Outoa ajatella, että seuraavan kerran kun pakkaan kaikki kamat matkalaukkuuni, olen lähdössä pois Brasiliasta. Se on ihanan kamala ajatus. Ihanaa on mennä Suomeen, mennä kotiin ja nähdä kaikki rakkaat ihmiset. Kamalaa taasen on täältä lähteminen ja kaikkien rakkaiden hyvästely täällä päässä.

Viime aikoina elämä täällä on tuntunut vuoristoradalta. Olen tehnyt paljon kaikkea ja saanut hirveästi uusia kokemuksia ja ihania ihmisiä ympärilleni.  Ollaan vietetty aikaa hostperheeni kanssa ja käyty mm. leffateatterissa. Vaihtareiden kanssa ollaan myös vietetty aikaa aktiivisesti. Muutama viikko sitten, toinen suomalainen tyttö, ystäväni Ellen oli täällä kylässä muutaman päivän ja mm. leivottiin mun hosteille pipareita!

Tuntuu että, olen löytänyt oman paikkani ja rakentanut elämän täällä ja se tuntuu hyvältä. Toisaalta taas niinä päivinä, kun ei ole tekemistä, olen miettinyt ja kaivannut Suomea kovasti. Se on sellaista lempeää koti-ikävää, ei pahaa oloa ja ahdistusta vaan enemmänkin haaveilua.

Mietin sitä miltä tuntuu halata äitiä ja isiä, pulahtaa järveen uimaan, nukkua täkkipeiton alla viileässä huoneessa, pyöräillä Alepaan, kävelyttää Minniä metsässä, tehdä ruokaa omassa keittiössä, istua bussissa, yökyläillä parhaiden kavereiden luona, syödä tuoretta ja terveellistä ruokaa, salmiakkia ja ruisleipää, pukeutua villapaitoihin ja käydä saunassa. Odotan innolla sitä, että palaan Suomeen muuttuneena tyttönä ja pääsen rakentamaan omannäköistä ja hyvää elämää yhdessä läheisten kanssa.

Tosi tavallisista ja arkisista asioista Suomesta on tullut mun unelmoinnin kohteita ja se on tavallaan aika huvittavaa. Mietin, onkohan mun loppuelämä nyt tällaista, että täällä kaipaan hassuja juttuja Suomesta ja vastavuoroisesti Suomessa ikävöin meren tuoksua, kookosvettä pillillä suoraan pähkinästä, ystäviä ympäri maailman, leffailtoja, Domino´sin pizzaa, kuumaa aurinkoa, suurkaupungin vilskettä, small talkia portugaliksi, forro- musiikkia, tuoreita hedelmiä, lentokoneessa matkustamista, road tripejä ja poskisuudelmia.

Kuulin, että sinne Suomeen on iskenyt takatalvi, hyrr! Toivon, että siihen mennessä, kun tulen takaisin, olisi jo lämmin ja saataisiin oikein ihana ja pitkä kesä. Siltä varalta, ettei niin käy, aion nauttia auringosta ja elämästä täällä täysillä nämä viimeiset kuukaudet.

Ihanaa kevään odotusta sinne ja hyvää pääsiäistä muodikkaasti myöhässä!

Beijos,

Lotta

"TALVEN" KUULUMISET

Lupasin viimeisimmässä postauksessani kirjoitella joulu- ja tammikuun kuulumisia, siltä osin mitä en ole vielä kertonut. No, täältä pesee! 

Joulukuussa rotarymiitin jälkeen lähdettiin mun hostejen kanssa puolen tunnin matkan päähän kesäasunnolle, jossa vietettiin lomaa. Asunto oli pieni kolmio ja välillä ahdisti, kun ei ollut omaa huonetta, mutta muuten oli kyllä mukavaa. Ennen joulua vietettiin melkein jokainen päivä rannalla ja seuraan liittyi hostejen kaveriperheitä ja sukulaisia, joten tapasin tosi paljon uusia ihmisiä! 

Välillä (aina kun sain kyydin) kävin Joao Pessoassa tapaamassa kavereita ja muita vaihtareita. Muutaman kerran mun ystävä Nouni tuli meille yökylään ja mä myös vierailin hänen perheensä luona. 

Sitten oli joulu, josta kerroinkin edellisessä postauksessani. 

Uutena vuotena kaikki Joao Pessoan vaihtarit tulivat mun perheen luo kesäasunnolle ja vuoden vaihtuessa mentiin rannalle katsomaan ilotulitteita. Uusi vuosi oli ihana ja täällä jopa isompi juttu kuin joulu! Brasseilla myös liittyy uuteen vuoteen hassuja uskomuksia esim. niiden alusvaatteiden väri, jotka sinulla on päällä vuoden vaihtuessa määrää, mitä sinun tuleva vuosi tuo tullessaan. Muutama mainitakseni punainen tarkoittaa rakkautta ja intohimoa, keltainen rahaa ja vihreä harmoniaa ja rauhaa. 

Vuoden vaihduttua lähdettiin festareille, jossa oli ihan huippumusiikkia ja esiintyjiä! Sieltä tultiin sopivasti, että nähtiin vuoden ensimmäinen auringonnousu. 

Tammikuussa sama linja jatkui ja käytiin joka viikonloppu keikoilla tai festareilla, joko mun host siskon tai kavereiden kanssa. Lisäksi vietin aikaa vaihtareiden, koulukavereiden ja muiden Brassikavereiden kanssa. Muut vaihtarit vaihtoivat perheitä ja Katjan perheen mukana pääsin viikonlopuksi heidän sukunsa rantatalolle Nataliin, jossa päästiin mm. istumaan isoon uimarenkaaseen (donitsiin), jota vene veti perässä. Oli huippu viikonloppu! 

Tammikuun kohokohta oli ehdottomasti huikea Rio reissu, josta lisää seuraavassa postauksessa. ;) 

Nyt tämä vaihtari lähtee nukkumaan, jotta jaksaa huomenna herätä 5.00 kouluun! 

Pahoittelut, ettei tässä postauksessa ole kuvia. En ottanut kameraa kesätalolle, mutta mulla on kyllä kuvia puhelimessa. Niiden siirtämisessä ja muokkaamisessa blogia varten, menee vain oma aikansa, joten tähän hätään en niitä saanut. Ensikerralla sitten! 

Ihanaa päivänjatkoa ja kevään odotusta sinne. Beijos!

JOULU BRASILIASSA

Moikka!

Bloggailuun on tullut melkein hävettävän pitkä tauko, mutta sille hyvä syy. Ollaan nimittäin vietetty koko joulukuu ja tammikuu meidän kesätalolla hostejen kanssa. Siellä ei ole wi-fiä ja päädyin jättämään koneen tänne kaupunkitalolle.

Eilen siis palattiin kesätalolta ja samalla myös kesälomalta, sillä mulla alkoi tänään koulu. Kesäloma oli ihana, mutta oli kouluunkin mukava palata, lukuun ottamatta raastavaa kello viiden herätystä. Aion nyt helmikuun aikana kirjoitella kesälomakuulumisia ja postauksen Rion reissusta(<333ikävä), mutta tässä postauksessa keskitytään mun joulun viettoon.

Vähän hassua kirjottaa joulusta näin reilu kuukausi myöhemmin, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Me oltiin jouluaattoon saakka kesätalolla ja missään vaiheessa ei ollut yhtään joulufiilis, koska aurinko paistoi ja mitään tuttuja joulujuttuja ei ollut.

Jouluaatto aamuna ajeltiin kesätalolta kaupunkiin, ja mun perhe heitti mut ja mun kaverin Nounin ostoskeskukseen. Syötiin siellä sushia joululounaaksi ja ostettiin hostperheille pienet lahjat.

Mulla oli kamala ikävä kotiin, ärsytti ja oli vähän sellainen ”Mikä joulu tämä muka on?” – fiilis.

Myöhemmin päivällä mun perhe haki mut ostarilta, ja Nouni lähti sukkuloimaan host äitinsä kanssa sukulaisille. Mä katoin Uuden Päivän jouluspesiaalin ja söin purkillisen nutellaa. Soitin myös kotiin ja kavereille ja kuuntelin suomalaisia joululauluja.

Myöhemmin illalla Nounin perhe ja sukulaisia tuli meille ja syötiin hyvä illallinen, kuunneltiin musiikkia (Ed Sheerania, ei joulumusiikkia) ja vaihdettiin lahjat. Ilta oli tosi mukava. Kaikilla oli tosi hyvä fiilis ja kaikki puhuivat kauniisti toisistaan.

Kahden jälkeen menin nukkumaan, ja Nouni jäi meille yökylään.

Ei Brasilialainen joulu suomalaista voita millään, mutta loppujen lpuksi olipa kiva saada tällainenkin kokemus. Suomen joulusta ottaisin lumen, jouluruuat, valot, takan, puuron, joulusaunan, joulumusiikin, piparit, tortut ja joulufiilistelyn jo kuukausia ennen. Sen sijaan Brasilian joulun hyviin puoliin kuuluu joulustressin puuttuminen.