AMAZONIN SADEMETSÄ

Tasan viikko sitten palattiin Joao Pessoaan Amazonin reissulta. Amazon oli ihan mielettömän siisti, erilainen ja kiinnostava matka ja sieltä lähteminen oli vaikeaa.

Matkaan lähdettiin perjantaina 4.5. Meidän lento lähti Recifestä, joten matkattiin Recifeen perjantaina illalla, hengailtiin yö kentällä ja lennettiin aamulla Rioon, josta lähti lento Manaukseen.

Ekat yö reissusta vietettiin Manauksessa ja sitten toisessa hotellissa kaupungin ulkopuolella. Kolmantena päivänä siirryttiin veneille ja sitä seurasi 6 riippumatoissa, veneen kannella nukuttua yötä. Ihan viimeinen yö matkasta nukuttiin riippumatoissa Amazonin sademetsässä.

Manauksessa kierrettiin kaupunkia, käytiin night track retkellä, jossa mentiin lepakkoluolaan. Toisena päivänä päästiin uimaan vesiputoukselle.

Matkan veneelle sijoittava osa oli kaikista siistein. Musta oli ihanaa nukkua riippumatossa ja herätä upeisiin auringonnousuihin joella. Oli ihanaa uida joessa kaikkien ystävien kanssa, oli ihanaa istua iltaisin katselemassa tähtiä ja kuuntelemassa kitaransoittoa.

Päivisin meillä oli aina super mielenkiintoista ohjelmaa! Päästiin tutustumaan Amazoniin paikallisten oppaiden kanssa. Pääsin koskettamaan vaaleanpunaista delfiiniä, Amazonin anakondaa ja krokotiiliä, sekä pitämään sylissä laiskiaista. Vierailtiin myös alkuperäisheimossa, sekä kahdessa muussa yhteisössä. Lisäksi päivittäin meillä oli mahdollisuus sub-lautailuun, melontaan ja yhtenä päivänä päästiin banaaniveneellä ajelulle. Se oli huippukivaa, vaikka tiputtiin ainakin 6 kertaa...

Kun reissu tuli päätökseen, kaikki olivat tosi väsyneitä, mutta onnellisia. Manauksen lentokentällä hyvästeltiin uudet kaverit ja lähdettiin takaisin Joao Pessoaan. Mua helpotti tietää, että tulen vielä näkemään melkein kaikkia mulle tosi tärkeitä ihmisiä Natalin lähtökonferenssissa, ennen kuin palaan Suomeen.

Suomeen paluusta puhuttaessa, mulla on enää 26 päivää täällä. Varsinkin tuon matkan jälkeen meillä kaikilla täältä on ollut ikävä kotiin ja kun päivät lähenee, mietin yhä enemmän Suomea ja malttamattomana odotan, että pääsen oman perheen ja parhaiden kavereiden luo. Koetan kuitenkin nauttia täysillä näistä viimeisistä viikoista ja näistä rakkaista ihmisistä täällä, koska tiedän että niitä tulee ihan kamala ikävä.

Rakkautta teidän päivään!

EKAT PÄIVÄT BRASILIASSA

Lähdin Suomesta torstai aamupäivällä. Kentällä mua oli saattamassa äiti, isi, Lasse-veli, sekä mun kolme hyvää ystävää. Hyvästeiden jättäminen oli kamalaa ja itkettyä tuli, mutta heti kun lähdettiin turvatarkastukseen, olo helpotti.

Matkustin siis yhdessä 4 muun Brasiliaan lähtijän kanssa ja olen siitä niin kiitollinen, koska en olisi yksin selvinnyt koneiden vaihdoista ja seikkailuista vierailla kentillä. Muutenkin oli ihanaa, että oli samassa tilanteessa olevaa matkaseuraa!

Lennettiin Helsinki-vantaalta Pariisiin ja Pariisissa käytiin syömässä. Sieltä lähti 11 tunnin lento Rio de Janeiroon. Koneessa höpöteltiin muiden kanssa ja hehkutettiin yhdessä, sitä kuinka mieletöntä ja hullua tämä on. Sain myös nukuttua vähän ja katsoin kaksi leffaa.

Oli niin siistiä olla vihdoin Brasiliassa! Etittiin kentältä ruokaa ja teki mieli mäkkiburgereita, mutta, koska kello oli 7 aamulla, McDonaldsissa oli vain aamupalaa myynnissä. Rioon jäi yksi vaihtari Aino ja Ellen lensi sieltä Nataliin, kun taas minä, Siiri ja Matias lennettiin Recifeen.

Recifessä meitä oli hostit vastassa! Mun perheellä oli ihana kyltti ja kun tultiin aulaan, kaikki huusi ja sitten halailtiin. Siellä oli myös piirin Suomen kirjeenvaihtaja. Otettiin yhteiskuvia ja sain ilmapallon, kukkia ja lahjoja. Olin niin jännittynyt ja hämmentynyt, että melkein höpötin heille Suomea, mutta ei se mitään. :DD

Mentiin mun perheen kanssa ravintolaan ja pääsin maistamaan montaa Brasilialaista ruokaa, mm. agua de coco (kookosvesi) ja hassun makuinen guava kakku. Kun oltiin syöty, käytiin Recifessä mun aikuisen host siskon luona ja sitten lähettiin ajamaan Joao Pessoaan.

Nyt olen ollut täällä pari päivää, ja olen jo alkanut tottua kulttuuriin ja ihmisiin. Täällä on wifi-yhteys joten pystyn hyvin katsomaan netflixiä ja kirjoittelemaan tänne.

Joao Pessoan kaupunki on mieletön! Ilma on kuuma. Joka päivä tähän mennessä on ollut 30 lämmintä ja onnistuin jo palamaan, vaikka mulla oli 50+ aurinkorasva ja olin varjossa lähes koko ajan. Ihmiset ovat tosi lämpimiä ja mukavia ja talot ovat hienoja! Meilläkin on oma uima-allas ja kuntosali, sekä sauna tässä talossa. Varjopuoli on se että, en voi liikkua ollenkaan yksin edes päivällä, koska se on vaarallista. Kotona olen tottunut pyöräilemään kavereille ja liikkumaan ulkona vapaasti, niin vähän ahdistaa, mutta totun varmasti!

Ruoka täällä on erilaista, kun Suomessa. Paljon syödään keksejä, kakkua, piirakoita ja erilaisia uppopaistettuja juttuja. Hedelmät ovat hyviä ja kahvi juodaan mustana. Karkkia tarjotaan paljon. Oon tykännyt joistain ruuista paljon, joistain taas en. Suklaa empanadat ja Guarana limppari ovat mun lemppareita! Myös kala, riisi ja liha ovat ihania.

Portugalin kieli on kaunista ja odotan innolla, että opin puhumaan kunnolla. Tähän mennessä olen puhunut lähinnä englantia ja pieniä pätkiä portugalia. 

Ihmiset ovat myös tosi ihania! Joka päivä täällä on ollut kaikkea ohjelmaa. Olen käynyt juhlissa, keilaamassa, shoppailemassa, rannalla monta kertaa, ravintoloissa ja tapaamassa muita vaihtareita ja rotareita. Ennen lähtöä mietin, että onkohan rotarytapaamiset kivoja, mutta nyt olen niin iloinen, siitä että niitä on, koska sieltä saa nopeasti kavereita ja vertaistukea ja rotarit täällä ovat tosi hauskoja.

Mulla on täällä järjestelmäkamera mukana, mutta en ole pystynyt kuvailemaan ollenkaan, koska ryöstöjen takia en voi viedä kameraa pois tästä asunnosta. Mulla on kyllä puhelimessa jonkun verran kuvia ja koetan jonain päivänä lisätä niitä tänne! Kirjoittelen myös koulun alusta pian.

LÄHDÖN AIKA ON TULLUT

Apua miten nopeasti aika on mennyt! Huomenna on mun lähtöpäivä. Sain just viimeiset kamat pakattua ja muut hommat valmiiksi. En oikein pysty käsittämään, sitä että olen oikeasti lähdössä vaan kaikki tuntuu ihan normaalilta.

Oon viimepäivinä nähnyt paljon läheisiä, sukulaisia ja ystäviä. Fiilikset on vaihdelleet ja itkuisista hyvästeistä, iloon ja innostukseen vaihdosta. Päällimmäisenä mulla on kuitenkin kiitollinen ja onnellinen olo, siitä, että mulla on mahdollisuus toteuttaa mun pitkäaikainen unelma ja lähteä vaihtoon. Kiitos vanhemmille, rotareille, kavereille, sukulaisille ja kaikilla, jotka ovat mua auttaneet ja tsempanneet. Kiitos myös etukäteen hosteille ja kaikille niille, jotka ovat osana mun vuotta Brasilian päässä.

Lähtö on huomenna neljän aikaan Helsinki-Vantaalta. Ennen sitä, mun pari tärkeää ystävää on tulossa meille saunomaan mun kanssa vikaa kertaa vuoteen ja sitten he ja mun perhe saattavat mut kentälle. Vähän jännittää koneiden vaihdot Pariisissa ja Riossa, mutta enköhän selviä. Onneksi meitä lähtee Suomesta 5 vaihtaria Brasseihin niin mun ei tarvitse yksin seikkailla. Ihanaa vihdoin tavata kaikki muut vaihto-oppilaat kasvotusten ja pian myös hostperhe.

Jännityksellä odotan huomista ja kaikkea sitä, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Koetan tarttua tilaisuuksiin, elää täysillä, nauttia ja olla mahdollisimman hyvä vaihto-oppilas. Ikävä Suomeen tulee olemaan iso, mutta kaipa siitä selvitään. Nyt lähden nukkumaan, etten ole ihan kuitti huomenna. Seuraavaa postausta sitten Brasiliasta.

Hyvää yötä!