VIIMEISIÄ KUUKAUSIA VIEDÄÄN

Minulla on 74 päivää Brasiliassa jäljellä. Huomenna enää 73 ja sitten 72… ihan hullua, miten aika oikeasti juoksee!!

Tänään vaihdan hostperhettä viimeistä kertaa. Olen jo pakannut ja nyt odottelen hosteja töistä. Illalla me mennään syömään ja sitten mama heittää mut uuteen perheeseen! Vähän kurjaa lähteä nyt, kun tämän perheen kanssa on mennyt niin supermukavasti. Toisaalta seuraavakin perhe vaikuttaa ihanalta ja saan pikku- sekä isoveljen!

Outoa ajatella, että seuraavan kerran kun pakkaan kaikki kamat matkalaukkuuni, olen lähdössä pois Brasiliasta. Se on ihanan kamala ajatus. Ihanaa on mennä Suomeen, mennä kotiin ja nähdä kaikki rakkaat ihmiset. Kamalaa taasen on täältä lähteminen ja kaikkien rakkaiden hyvästely täällä päässä.

Viime aikoina elämä täällä on tuntunut vuoristoradalta. Olen tehnyt paljon kaikkea ja saanut hirveästi uusia kokemuksia ja ihania ihmisiä ympärilleni.  Ollaan vietetty aikaa hostperheeni kanssa ja käyty mm. leffateatterissa. Vaihtareiden kanssa ollaan myös vietetty aikaa aktiivisesti. Muutama viikko sitten, toinen suomalainen tyttö, ystäväni Ellen oli täällä kylässä muutaman päivän ja mm. leivottiin mun hosteille pipareita!

Tuntuu että, olen löytänyt oman paikkani ja rakentanut elämän täällä ja se tuntuu hyvältä. Toisaalta taas niinä päivinä, kun ei ole tekemistä, olen miettinyt ja kaivannut Suomea kovasti. Se on sellaista lempeää koti-ikävää, ei pahaa oloa ja ahdistusta vaan enemmänkin haaveilua.

Mietin sitä miltä tuntuu halata äitiä ja isiä, pulahtaa järveen uimaan, nukkua täkkipeiton alla viileässä huoneessa, pyöräillä Alepaan, kävelyttää Minniä metsässä, tehdä ruokaa omassa keittiössä, istua bussissa, yökyläillä parhaiden kavereiden luona, syödä tuoretta ja terveellistä ruokaa, salmiakkia ja ruisleipää, pukeutua villapaitoihin ja käydä saunassa. Odotan innolla sitä, että palaan Suomeen muuttuneena tyttönä ja pääsen rakentamaan omannäköistä ja hyvää elämää yhdessä läheisten kanssa.

Tosi tavallisista ja arkisista asioista Suomesta on tullut mun unelmoinnin kohteita ja se on tavallaan aika huvittavaa. Mietin, onkohan mun loppuelämä nyt tällaista, että täällä kaipaan hassuja juttuja Suomesta ja vastavuoroisesti Suomessa ikävöin meren tuoksua, kookosvettä pillillä suoraan pähkinästä, ystäviä ympäri maailman, leffailtoja, Domino´sin pizzaa, kuumaa aurinkoa, suurkaupungin vilskettä, small talkia portugaliksi, forro- musiikkia, tuoreita hedelmiä, lentokoneessa matkustamista, road tripejä ja poskisuudelmia.

Kuulin, että sinne Suomeen on iskenyt takatalvi, hyrr! Toivon, että siihen mennessä, kun tulen takaisin, olisi jo lämmin ja saataisiin oikein ihana ja pitkä kesä. Siltä varalta, ettei niin käy, aion nauttia auringosta ja elämästä täällä täysillä nämä viimeiset kuukaudet.

Ihanaa kevään odotusta sinne ja hyvää pääsiäistä muodikkaasti myöhässä!

Beijos,

Lotta

METROPOLI, RANTOJA JA DOWNTOWN

Moikka! Kirjoittelin tänne viimeksi kolmisen viikkoa sitten. Tuntuu että, joko on niin paljon kaikkea siistiä ja hauskaa tekemistä, etten ehdi kirjoitella tai sitten olen niin väsynyt ja ikävöin kotia, ettei löydy voimia kirjoitella. Onneksi usein miten syynä on tuo hauska tekeminen! Nytkin viikot on mennyt koulussa ja koulun jälkeen olen yleensä nähnyt vaihtareita tai paikallisia kavereita tai käynyt veljen kanssa salilla. Joka viikonloppukin on ollut ohjelmaa.

Kaksi viikkoa sitten vietettiin viikonloppu Recifessä, joka on reilun tunnin matkan päässä sijaitseva isompi kaupunki. Oltiin siellä torstaista sunnuntaihin mun hostsiskon perheen vieraina juhlimassa Brasilian itsenäisyyspäivää. Keskiviikkona, ennen kun lähdettiin Recifeen, meillä oli koulussa juhlamenoja tuon Brasilian itsenäisyyspäivän kunniaksi. Laulettiin Brasilian kansallislaulua ja pyynnöstä lauloin Suomen kansallislaulun mun luokkakavereille. Eka kerta, kun alkoi itkettää, sitä laulaessa. Jotenkin tämä ulkomailla asuminen saa ymmärtämään senkin laulun ja arvostamaan Suomea ihan uudella tavalla.

Recifessä oli mukavaa. Käytiin kolmessa museossa. Ekassa museossa oli veistoksia ja tauluja, sekä hienoja vanhoja aseita ja haarniskoja. Lauantaina käytiin Brasilian villin lännen elämää esittelevässä museossa ja Recifelle tyypillisen Frevo- tanssin museossa. Frevo-museossa osallistuttiin myös tanssitunnille! Lauantai-iltana käytiin vielä syömässä sushia. Ennen tänne tuloa kuvittelin, että täällä olisi paljon meksikolaistyyppistä ruokaa, kun täällä suunnalla kerran ollaan, mutta valitettavasti ei. Sen sijaan täällä syödään todella paljon japanilaista ruokaa, joka on sekin kyllä hyvää!

Viime viikonloppuna kävin perjantai-iltana katsomassa leffateatterissa It-elokuvan muiden vaihto-oppilaiden kanssa. It oli eka kauhuleffa, jonka kävin katsomassa elokuvateatterissa ikinä ja oikeastaan eka kunnon kauhuleffa minkä olen koskaan nähnyt, jos Jurassic Parkia ja Scary Movie- leffoja ei lasketa. Se oli tosi hyvä! Ainoa huono puoli oli se, että se loppui lauantain puolella ja lauantaiaamuna mulla oli herätys 4.30, koska lähdettiin mun hostmaman ja slovakialaisen tytön kanssa Baía da Traiçãolle. Matkaan lähdettiin siis 2 tunnin yöunien jälkeen…

Baía oli ihana ja aikaisin heräämisen arvoinen! Ajettiin ensin bussilla noin kaksi tuntia. Ekana käytiin upealla näköalapaikalla ja siitä jatkettiin matkaa Brasilian intiaanien kylään. Kylässä vietettiinkin sitten pitkälti loppupäivä. Välissä käytiin vähän patikoimassa ”Laguunille” joka olikin järvi. Portugaliksi järvi on lago, joten olin ymmärtänyt, että ollaan menossa laguunille. Hups.Intiaanikylässä syötiin lounasta ja osallistuttiin Heimon rituaalitanssiin. Oli tosi mielenkiintoista nähdä, miten he elävät ilman puhdasta vettä ja sähköä, ja ovat silti onnellisia.

Nyt on sunnuntai. Eilen lauantaina menin mun hostperheen kanssa Joao Pessoan eläintarhaan ja sitten kierreltiin vanhassa kaupungissa. Eläintarhasta jäi vähän ristiriitaiset fiilikset, koska tuntu ettei kaikki eläimet voineet kovin hyvin ja aitaukset olivat hyvin pieniä. Tapasin siellä kuitenkin vallan ihanan pikku apinan. Hän elelee eläintarhan alueella, mutta ihan luonnossa, eikä eläintarhan eläimenä. Eläintarhan jälkeen mentiin downtowniin. Aurinko laski ja siellä oli tosi kaunista!

Tänään olen ollut vaan kotona. Oon vähän flunssassa, joten koetan nyt himmailla, että selviäis mahdollisimman vähällä. Tilattiin tänne intialaista noutoruokaa ja siinä boxissa luki ”hyvä ruokahalu” suomeksi! Tuli ihana fiilis, mutta samalla kova ikävä. Isi tekee Suomessa aina niin hyvät intialaiset safkat... <3 :(

ONE MONTH IN BRAZIL

Oon asunut nyt tasan kuukauden Brasiliassa ja ajattelin lisätä tänne blogiin vähän kuvakoostetta näistä menneistä viikoista täällä. Pakko sanoa, että tämä kuukausi on ollut yksi elämäni parhaista. On tapahtunut niin paljon, ja olen oppinut ja kasvanut huimasti.

Olen saanut paljon kavereita, sopeutunut ihanaan perheeseen ja testannut kaikenlaista siistiä mm. suklaapizzaa ja surffausta.

Nyt menen kokkaamaan iltapalaa. Ihanaa viikkoa, ate logo!