Minulla
on 74 päivää Brasiliassa jäljellä. Huomenna enää 73 ja sitten 72… ihan hullua,
miten aika oikeasti juoksee!!
Tänään
vaihdan hostperhettä viimeistä kertaa. Olen jo pakannut ja nyt odottelen hosteja
töistä. Illalla me mennään syömään ja sitten mama heittää mut uuteen
perheeseen! Vähän kurjaa lähteä nyt, kun tämän perheen kanssa on mennyt niin
supermukavasti. Toisaalta seuraavakin perhe vaikuttaa ihanalta ja saan pikku-
sekä isoveljen!
Outoa
ajatella, että seuraavan kerran kun pakkaan kaikki kamat matkalaukkuuni, olen
lähdössä pois Brasiliasta. Se on ihanan kamala ajatus. Ihanaa on mennä Suomeen,
mennä kotiin ja nähdä kaikki rakkaat ihmiset. Kamalaa taasen on täältä lähteminen
ja kaikkien rakkaiden hyvästely täällä päässä.
Viime
aikoina elämä täällä on tuntunut vuoristoradalta. Olen tehnyt paljon kaikkea ja
saanut hirveästi uusia kokemuksia ja ihania ihmisiä ympärilleni. Ollaan vietetty aikaa hostperheeni kanssa ja
käyty mm. leffateatterissa. Vaihtareiden kanssa ollaan myös vietetty aikaa
aktiivisesti. Muutama viikko sitten, toinen suomalainen tyttö, ystäväni Ellen
oli täällä kylässä muutaman päivän ja mm. leivottiin mun hosteille pipareita!
Tuntuu
että, olen löytänyt oman paikkani ja rakentanut elämän täällä ja se tuntuu
hyvältä. Toisaalta taas niinä päivinä, kun ei ole tekemistä, olen miettinyt ja
kaivannut Suomea kovasti. Se on sellaista lempeää koti-ikävää, ei pahaa oloa ja
ahdistusta vaan enemmänkin haaveilua.
Mietin
sitä miltä tuntuu halata äitiä ja isiä, pulahtaa järveen uimaan, nukkua
täkkipeiton alla viileässä huoneessa, pyöräillä Alepaan, kävelyttää Minniä
metsässä, tehdä ruokaa omassa keittiössä, istua bussissa, yökyläillä parhaiden
kavereiden luona, syödä tuoretta ja terveellistä ruokaa, salmiakkia ja
ruisleipää, pukeutua villapaitoihin ja käydä saunassa. Odotan innolla sitä,
että palaan Suomeen muuttuneena tyttönä ja pääsen rakentamaan omannäköistä ja
hyvää elämää yhdessä läheisten kanssa.
Tosi
tavallisista ja arkisista asioista Suomesta on tullut mun unelmoinnin kohteita
ja se on tavallaan aika huvittavaa. Mietin, onkohan mun loppuelämä nyt
tällaista, että täällä kaipaan hassuja juttuja Suomesta ja vastavuoroisesti
Suomessa ikävöin meren tuoksua, kookosvettä pillillä suoraan pähkinästä, ystäviä
ympäri maailman, leffailtoja, Domino´sin pizzaa, kuumaa aurinkoa, suurkaupungin
vilskettä, small talkia portugaliksi, forro- musiikkia, tuoreita hedelmiä,
lentokoneessa matkustamista, road tripejä ja poskisuudelmia.
Kuulin,
että sinne Suomeen on iskenyt takatalvi, hyrr! Toivon, että siihen mennessä,
kun tulen takaisin, olisi jo lämmin ja saataisiin oikein ihana ja pitkä kesä.
Siltä varalta, ettei niin käy, aion nauttia auringosta ja elämästä täällä
täysillä nämä viimeiset kuukaudet.
Ihanaa
kevään odotusta sinne ja hyvää pääsiäistä muodikkaasti myöhässä!
Beijos,
Lotta