AIKA LENTÄÄ

Mun vaihtovuotta on jäljellä 96 päivää. Vähän aikaa sitten olin ollut täällä 100 päivää ja puolivälikin oli vasta ihan äsken, eikö? Aika on mennyt ihan hurjan nopeasti.

Lomien jälkeen tekemistä on riittänyt ja olen ollut menossa melkein joka päivä, vähintäänkin kaikki viikonloput. Oon viettänyt aikaa kaikkien 3 perheeni kanssa ja nähnyt paljon muita vaihtareita.

Viime viikonlopun vietin Campina Granden kaupungissa muutaman vaihtarin luona mun ystävän Nounin kanssa. Siellä pääsin muun muuassa ratsastamaan!

Viime aikoina olen myös viihtynyt tiiviisti rannalla, katsonut 3 elokuvaa leffateatterissa, puhunut paljon portugalia, syönyt monta kiloa acaia, ollut ylpeä itsestäni, käynyt synttärijuhlissa ja grillibileissä, nukkunut liian vähän, nauranut vaikka kuinka ja ikävöinyt kotia.

Fiilikset ovat olleet tosi ristiriitaiset. On ollut mahtavia päiviä ja olen päässyt tekemään ihania juttuja ihanien ihmisten kanssa, joista olen tosi onnellinen ja kiitollinen. Niinä päivinä alkaa itkettää ajatus siitä, että kohta tämä on jo ohi. Sitten on ollut myös rankempia päiviä, jolloin kaikki ärsyttää ja kotiinpaluu tuntuu ahdistavan kaukaiselta.

Yhtenä päivänä tein kaurapuuroa ja aloin melkein itkeä, kun se maistui niin tutulta ja suomalaiselta! :DD

Aion nyt joka tapauksessa koettaa nauttia täysillä näistä viimeisistä kuukausista ja muun muassa Amazonin reissusta toukokuussa!!

Ihanaa kevään odotusta sinne kultaiseen kotimaahan, xx Lotta

JOULU BRASILIASSA

Moikka!

Bloggailuun on tullut melkein hävettävän pitkä tauko, mutta sille hyvä syy. Ollaan nimittäin vietetty koko joulukuu ja tammikuu meidän kesätalolla hostejen kanssa. Siellä ei ole wi-fiä ja päädyin jättämään koneen tänne kaupunkitalolle.

Eilen siis palattiin kesätalolta ja samalla myös kesälomalta, sillä mulla alkoi tänään koulu. Kesäloma oli ihana, mutta oli kouluunkin mukava palata, lukuun ottamatta raastavaa kello viiden herätystä. Aion nyt helmikuun aikana kirjoitella kesälomakuulumisia ja postauksen Rion reissusta(<333ikävä), mutta tässä postauksessa keskitytään mun joulun viettoon.

Vähän hassua kirjottaa joulusta näin reilu kuukausi myöhemmin, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Me oltiin jouluaattoon saakka kesätalolla ja missään vaiheessa ei ollut yhtään joulufiilis, koska aurinko paistoi ja mitään tuttuja joulujuttuja ei ollut.

Jouluaatto aamuna ajeltiin kesätalolta kaupunkiin, ja mun perhe heitti mut ja mun kaverin Nounin ostoskeskukseen. Syötiin siellä sushia joululounaaksi ja ostettiin hostperheille pienet lahjat.

Mulla oli kamala ikävä kotiin, ärsytti ja oli vähän sellainen ”Mikä joulu tämä muka on?” – fiilis.

Myöhemmin päivällä mun perhe haki mut ostarilta, ja Nouni lähti sukkuloimaan host äitinsä kanssa sukulaisille. Mä katoin Uuden Päivän jouluspesiaalin ja söin purkillisen nutellaa. Soitin myös kotiin ja kavereille ja kuuntelin suomalaisia joululauluja.

Myöhemmin illalla Nounin perhe ja sukulaisia tuli meille ja syötiin hyvä illallinen, kuunneltiin musiikkia (Ed Sheerania, ei joulumusiikkia) ja vaihdettiin lahjat. Ilta oli tosi mukava. Kaikilla oli tosi hyvä fiilis ja kaikki puhuivat kauniisti toisistaan.

Kahden jälkeen menin nukkumaan, ja Nouni jäi meille yökylään.

Ei Brasilialainen joulu suomalaista voita millään, mutta loppujen lpuksi olipa kiva saada tällainenkin kokemus. Suomen joulusta ottaisin lumen, jouluruuat, valot, takan, puuron, joulusaunan, joulumusiikin, piparit, tortut ja joulufiilistelyn jo kuukausia ennen. Sen sijaan Brasilian joulun hyviin puoliin kuuluu joulustressin puuttuminen.

IHANA PÄIVÄ

Kello on 23.42 ja istun mun sängyllä kirjoittamassa tätä postausta. Tänään on ollut taas sellainen päivä, joka on täynnä pieniä ihania hetkiä. Sellaisia päiviä on täällä aika paljon ja haluan muistaa ne, kun palaan Suomeen. Tänään aamulla mentiin mun hostsiskon poikien ja hostveljen kanssa hostmaman siskon luo. Sinne tui sukua ja kavereita. Siellä vietettiin puoli päivää ribsejä ja riisiä syöden ja hengaillen.

Parasta siellä olemisessa oli se että, huomaan jo puhuvani paljon enemmän portugalia kuin aluksi ja pystyn myös ymmärtämään keskusteluja kunnolla. Osaan jo luontevasti tervehtiä niin mummeja ja kuin kavereita brasilialaisittain poskipusuilla ja jotenkin se ja kielen parempi hallinta saa mut tuntemaan, että olen sopeutunut tänne. Se on paras fiilis ikinä ja olen myös maailman onnellisin siitä, että tulin maahan, jossa mulla on mahdollisuus opiskella ihan uutta keiltä, koska sen oppiminen on palkitsevinta mitä olen ikinä tehnyt!

Sukulaismiitin jälkeen mun hostveli heitti mut ostarille, jossa tapasin saksalaisen vaihtarin Katjan. Käytiin ekana hakemassa jätskiä McDonaldsin jäätelöbaarista ja tuttu myyjä heitti läppää siitä, kun käydään siellä niin usein haha. Kun tultiin sinne, mun ei tarvinnut sanoa mitään, kun hän jo tiesi mitä aion tilata!

Jätskin jälkeen ikkunashoppailtiin ja höpöteltiin kuulumisia. Käytiin BodyShopissa ja sielläkin myyjät tunsivat mut, kun jotenkin ulkomaalaisena olen jäänyt mieleen. Ne myyjät olivat aivan ihania ja juttelivat meidän kanssa tovin. Yksi niistä anto meille suklaabrigadeirot, jotka hänellä oli jäänyt eväistä yli.

Seiskan aikaan mentiin leffaan. Katsottiin A Morte Te Dá Parabéns niminen kauhuleffa (englanniksi kyseisen leffan nimi on Happy Death Day). Kun tultiin leffasaliin, oltiin ainoat siellä ja ehittiin jo pelästyä, että joudutaan katsomaan kauhuleffaa tyhjässä salissa. Onneksi sinne kuitenkin tuli reippaasti porukkaa tyylikkäästi myöhässä (brassit). Leffan aikana koko katsomo kiljahteli pelottavissa kohdissa ja lopulta kun paha tuhottiin, kaikki alkoivat taputtaa ja hurrata! Ihan parasta.
 Leffan jälkeen höpötin päivän kuulumiset portugaliksi hostperheelle ja toivotin hyvät yöt. Nyt aion katsoa ruudusta yhden jakson ”Koko Suomi leipoo”- ohjelmaa ja sitten alan nukkua. Huomenna aamulla lähetään hostperheen kanssa rannalle ja aion työstää rusketustani. Boa noite!